Erilaisia kombinaatioita saa toki tehtyä huomattavan paljon, kun luettelee tapaukset, joissa erityyppiset tiet kohtaavat, ja listaa kaikki mahdolliset parin ajoneuvon kulkusuunnat. Itse säännöt eivät kuitenkaan ole aivan näin monimutkaiset, niitä vain joutuu soveltamaan kaikissa mahdollisissa yhdistelmätilanteissa. Kivekkään esittämissä tapauksissa säännöt ovat kutakuinkin selviä.
Itseäni harmittaa em. risteystyyppejä enemmän se, että monista pyöräilyyn liittyvistä asioista ei säädetä kunnolla tieliikennelaissa eikä -asetuksessa. Lisäksi merkinnät ovat usein virheellisiä. Eikä ongelma rajoitu vain pyöräilyyn. Itse asiassa liikenteen lainsäädäntö on monin paikoin epälooginen ja puutteellinen. Lainsäätäjä ei ole saanut aikaiseksi määritelmiä edes yleisille tiejärjestelyille, kuten pyörätien jatkeelle tai liikenneympyrälle. Alla käsittelen muutamia joka päivä näkemiäni liikenneympäristön vikoja.
1. Ristiriitaiset tiemerkinnät
Pyörätie vai jalkakäytävä? Se riippuu!
Eräs tyypillinen polkupyöräväylien ristiriita aiheutuu siitä, että väylä on toiseen suuntaan merkitty pyörätieksi, toiseen suuntaan ei. Oheisessa kuvassa kotini läheltä on malliesimerkki. Tästä lähtee etelästä pohjoiseen selvästi kevyen liikenteen väylä eli yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä (merkki 423), joka vähän ajan kuluttua jatkuu asuntokadun vierellä ilman uusia merkintöjä.Toiseen suuntaan pohjoisesta etelään tultaessa, lähimmässä risteyksessä liki puolen kilometrin päässä kuvaajan suuntaan, tiellä ei ole mitään kevyen liikenteen väylän merkkejä, vaan kyseessä onkin jalkakäytävä. Kiveykset ohjaavat kuitenkin selvästi pyöräilijää ajamaan tätä väylää, eikä siirtymään ajoradalle. Saako siinä ajaa pyörällä TLL 40 § mukaisesti ja pitääkö jalankulkijan kävellä väylän reunaa? Molempiin suuntiin vaiko ainoastaan siihen suuntaan joka on merkitty merkillä 423? Ja onko toiseen suuntaan kulkeva jalankulkija oikeutettu närkästykseen, kun hän mielestään kävelee jalkakäytävää, ja vastaan tulee pyöräilijä, jonka mielestä taas jalankulkijan tulisi kulkea väylän reunassa jotta siinä mahtuu pyöräilemään?
Sopu sijaa antaa, kun taas periaatteessa oikeassa olevat ihmiset saavat tästä aikaan riidan.
2. Ristiriitaiset tiemerkinnät
Kumpi merkintä pätee?
Virallisesti liikennemerkki. Ihmisten mielissä tiemerkintä.
(Kuva Google Mapsista)
3. Olematon lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö
Pyörätien jatke
Jatkeella voimassaolevia väistämissääntöjä käsittelee KKO:n ennakkopäätös KKO:1996:125, joka - hieman huvittavasti - huolellisesti välttää ottamasta kantaa siihen, oliko kyseinen paikka pyörätien jatke vai ei. Lainsäätäjä ei osaa säätää, eikä KKO halua päättää. Käräjä- ja hovioikeudessa oli vielä rohkeasti otettu kantaa ja päädytty siihen, että kun toisella puolen katua on jalkakäytävä, niin pyörätie ei jatku suojatielläkään.
KKO siis vain toteaa, että toisen osapuolen - autoilija - näkemien liikennemerkkien mukaan suojatiellä se ei selvästikään ollut pyörätien jatketta. Pyöräilijältä ei kuitenkaan voi vaatia sitä, että hän näkisi tien toisella puolella olevan jalkakäytävän.merkin 421 vaan "B:n tulosuunnasta tarkasteltuna suojatien luonne on ollut epäselvä.". Siis nahkapäätös, ja kenellekään ei ole edes tullut mieleen korjata epäselvää lakia kuluneen 17 vuoden aikana.
(Epäselvää on KKO:lle ollut myöskin tapahtumapaikka, koska kadun nimi on päätöksessä väärin. Kuva Google Mapsista.)
4. Eri säännöt ristiriitaisten tiemerkintöjen mukaan
Pyörätie, vai tie jolla saa ajaa pyörällä?
Risteyksessä ajorataa kulkevan ajoneuvon kuljettaja ei tietenkään mitenkään voi tietää, mitä reittiä oikealta tuleva pyöräilijä on paikalle tullut: onko hän tullut pyörätietä, jolloin pyöräilijä on väistämisvelvollinen TLL 14 § 3 mom mukaan, vai muuta tietä, jolloin ajorataa kulkeva on väistämisvelvollinen TLL 14 § 1 mom mukaan.
Onko oikeanpuolisessa kuvassa oleva suojatie pyörätien jatke? Sitä ei ole sellaiseksi merkitty, mutta tästä ei asiaa voi päätellä.
Tällä puolen katua kulkee vasemmalta oikealle pyörätie. Toisella puolen tiellä ei ole mitään merkintää. Onko talon taakse lähtevä väylä pyörätie? Tällä tiedolla ei. Mutta.
Tie näyttää tästä katsoen pihatieltä, jollaista tarkoitetaan väistämisvelvollisuutta käsittelevässä TLL 14 § 3 mom:ssa. Toisesta suunnasta tielle pääsee kuitenkin paria eri haaraa. Yksi niistä on merkitty kevyen liikenteen väyläksi (merkki 423) ja toinen on tie, jolla moottoriajoneuvolla ajo on kielletty (merkki 312). Niinpä jotain reittiä talon takaa tuleva saa ajaa tästä suojatien yli (mutta on väistämisvelvollinen TLL 34 § 4 mom mukaan), toista reittiä paikalle tullut taas ei. Tältä puolelta vastarannalle pitää aina taluttaa. Käytännössä kukaan ei tietenkään taluta vaan kaikki ajavat pyöränsä yli.
5. Epäselvä lainsäädäntö ja merkinnät
Koskeeko liikennevalo pyöräilijää?
Ylemmässä kuvassa on ihan normaali tien ylittävä suojatie - siis pelkkä ajoradan ylittävä suojatie ilman risteävää ajorataa, onko se samalla suojatien jatke selviää käymällä kiertelemässä puolen kilometrin päässä - ja tien vieressä korokkeella erotetty kevyen liikenteen väylä. Jos valo vaihtuu punaiseksi, autot pysähtyvät. Pysähtyvätkö pyöräilijät? Eivät tietenkään. Mutta TLA 22 § ja 25 § perusteella pyöräilijöiden pitäisi pysähtyä, paitsi jos valo ei koske pyöräilijää siksi, että pyörätie on merkitty erikseen ja valo on pyörätien vasemmalla puolella, ainakin melkein. Jolloin se on pyörätien oikealla puolella toiseen suuntaan ajettaessa. Tienpitäjän tarkoitus ei ole ollut, että tässä pysähdytään odottamaan valoja, tai taluttamaan.
Liikennevalo on suunnattu ajorataa kohti noin 15 asteen kulmassa. Tästä pyöräilijä päättelee, että valo ei koske häntä. Miten silloin menee väistämisvelvollisuus tietä ylittävien pyöräilijöiden ja tätä pyörätietä ajavien kesken? Alemmassa kuvassa tietä ylittävä tulee oikealta, joten pyörätietä ajava on väistämisvelvollinen. Ylemmän kuvan suuntaan ajettaessa taas vihreällä valolla suojatien jatketta ylittävä pyöräilijä on väistämistelvollinen.
6. Epäselvä lainsäädäntö ja puutteelliset tiemerkinnät
Pyörätien jatke, osa 3
Käytännössä kaikki pyörällä tietä ylittävät menevät tässä suojatien yli ajamalla, eivät taluttamalla.
7. Ristiriitaiset merkinnät
Pyörätien jatke: lähteekö tästä pyörätie?
Tässä suojatielle on selvästi merkitty pyörätien jatke, mutta
sen jälkeen ole mitään liikennemerkkiä. Suojatien takaa siis alkaa jälkakäytävä, ja
pyöräilijän pitäisi siirtyä pyörätien jatkeelta ajoradalle.... paitsi että ei sittenkään. Toisesta suunnasta samalla osuudella on kyllä merkki 423.Toisin sanoen kyseessä on merkintävirhe, ja tästä saa jatkaa pyörällä. Se vain pitää tietää, ylemmässä kuvassa olevan ajosuunnan merkeistä sitä ei näe.
8. Epäselvä lainsäädäntö ja merkinnät
Väistämisvelvollisuus: ketä väistät?
Tämä oli kompakysymys. Vastaan tulee pyörällä nainen ja lapsi, ja heihin ei saa törmätä, mutta siinä ei ole kyse varsinaisesti väistämisvelvollisuudesta. Kuvassa näkyvä kolmio ei myöskään aiheuta pyöräilijälle väistämisvelvollisuutta, vaan se on osoitettu ajoradalla liikenneympyrästä poistuville. Mutta oikealla on pyörätie, josta tulevaa toista pyöräilijää pitää väistää. Häntä vain ei näe tästä, hän on näköesteen takana piilossa.
Tällä esimerkillä tuon esille hyvin tavallisen ongelman kevyen liikenteen väylillä: väistämisvelvollisuudet risteyksissä autoteiden kanssa on kyllä merkitty suhteellisen hyvin, mutta pyöräteiden risteyksissä väistämisvelvollisuuksia merkitään aniharvoin. Ne ovat tasa-arvoisia risteyksiä. Seurauksena on se, että isoa tietä oikealta tulevilla pyöräilijöillä on kolmiot, mutta pieniä polkuja tulevilla ei, ja siksi heitä pitää väistää. Kun polkuja ei ole edes mitenkään merkitty, tämä rajoittaa toisinaan pyöräilijän etenemistä, koska pitää varoa pikkupolkuja, joista ei juuri koskaan tule ketään.
Polkupyöräsäännöstö kevyen liikenteen väylillä on kaiken kaikkiaan selvästikin suunniteltu sillä ajatuksella, että kyseessä on lasten, vanhusten ja muuten vain vajaakuntoisten hidasta ja leppoisaa kulkemista, eikä polkupyörä ole ns. aktiiviväestön liikkumisväline paikasta A paikkaan B.
9. Puuttuva lainsäädäntö
Liikenneympyrä
Liikenneympyröitä on rakennettu noin viidentoista viime vuoden aikana paljon. Ne tuntuvat myös toimivan suhteellisen hyvin, koska vakavia onnettomuuksia sattuu niissä melko vähän. Ympyräbuumi on kuitenkin sikäli omituinen, että niitä vain ryhdyttiin tekemään, vaikka lainsäädäntö ei sano ympyröistä oikeastaan mitään. Tieliikennelaki ei tunne liikenneympyrää lainkaan. Tieliikenneasetus mainitsee ympyrät vain liikennemerkkien 166, 231, 232, ja 416 kohdalla eli kertoo että liikenneympyrän varoitusmerkki varoittaa liikenneympyrästä ja kiertosuunnan merkki kertoo kiertosuunnasta. Kiertosuunta on Suomessa aina vastapäivään, Swindonin taikaympyrän kaltaisia ei täällä ole, joten ko. merkin lisäarvo on kyseenalainen. Ja kärkikolmio on kärkikolmio ja STOP-merkki velvoittaa pysähtymään. No entä sitten?
Esimerkiksi Liikenneturvan oppaat ja Polkypyöräwikin liikennesääntösivu samoin kuin muutamat muutkin lähteet kirjoittavat, että liikenneympyrästä poistuva on risteyksessä oikealle kääntyvä ja siksi
väistää ympyrän vieressä olevalla pyörätiellä ajavia pyöräilijöitä.. Tämä "sääntö" ei kuitenkaan perustu lakiin. Missään laissa, asetuksessa tai määräyksessä ei sanota, että liikenneympyrästä poistuva on määritelmän mukaan kääntyjä, etenkään silloin kun ajoneuvo ei tosiasiallisesti käänny - ja ympäristössä on tosiaankin runsaasti liikenneympyröitä, joissa suora ajolinja poistuu ympyrästä ja ympyrässä pysyäkseen on käännyttävä, joskus jyrkästikin. Jos ajat oikealla olevasta risteyksestä suoraan, niin käännytkö? Tuskinpa.
Entä käännytkö tässä liikenneympyrässä? No et tosiaan. Kuvassa näkyvä bussikin ajaa taatusti kaikkien mielestä suoraan, ei käänny eikä vilkuttele ympyrästä poistuakseen.
Ympyrästä poistuvan väistämisvelvollisuus pyöräilijöitä kohtaan ei selvästi myöskään tienpitäjän mielestä perustu kääntyjäsääntöön, koska ne pyritään säännönmukaisesti merkitsemään kärkikolmioilla (merkki 231).
Aiheesta ei löydy ylempien oikeusasteiden ennakkopäätöksiä. Eräs käräjäoikeuden päätös ilmeisesti jäi lainvoimaiseksi. Siinä iäkäs polkupyöräilijä törmäsi ympyrästä poistuvaan autoon ja kuoli. Käräjäoikeus totesi säännöt epäselviksi ja jätti autoilijan tuomitsematta liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta, perustellen päätöstä seuraavasti: Suomen perustuslain 8 §, Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan 1. kappale ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklan 1 kappale edellyttävät rangaistavaksi säädetyltä teolta sitä, että se on tekohetkellä rangaistava ja että rangaistavuus on määrätyllä tavalla selkeä. Sanotuista säädöksistä ilmenee, ettei tuomioistuin saa mennä tunnusmerkistön ulkopuolelle. Säädöksistä ilmenee myös se periaate, että mikäli rikoslainsäädännön alalla on aukkoja, niitä ei voida paikata hallintoviranomaisten toimenpiteillä.
"Kääntymissääntöä" perustellaan usein sillä, että liikenneympyrä on erillinen tie, joten totta kai siltä poistuva kääntyy, ja pitää näyttää vilkkua ja väistää pyöräilijöitä. Mutta jos näin on, niin myös ympyrään tultaessa pitäisi TLL 35 § mukaan näyttää vilkkua, sillä yksisuuntaiselle tiellekin pakolliseen kääntymissuuntaan käännyttäessä suuntamerkki on pakko näyttää. Näin ollen Liikenneturvan liikenneympyräohjeet ovat ristiriidassa TLL:n kanssa. Ne voivat olla ihan hyvät ohjeet ja voisivat olla hyvä sisältö laille, mutta nyt ne eivät perustu lakiin. "Väärästä" vilkuttamisesta sakot saavan kannattaa riitauttaa rangaistus lakiin perustumattomana.
Silloin, kun ympyrästä poistuvalle on kolmio, väistämissäännöt ovat tietysti aivan selvät vaikka suuntamerkkisäännöt eivät olekaan. Tienpitäjälle on vain haasteellista merkitä väistämisvelvollisuudet riittävän selvästi, ja korjata auraajien, ilkivallan jne. tuhoamat merkit.
Liikenneministeriön kannattaisi herätä ja korjata tieliikennelaki. Nyt siellä on kyllä hyvinkin paljon detaljeja ajopiirturikorttien myöntämisprosessista ja muusta vastaavasta ammattiliikenteen sosiaalilainsäädännöstä, mutta tavallisia ja yleistyviä liikennejärjestelyjä ei käsitellä lainkaan.
10. Puutteellinen lainsäädäntö
Kun seuraa päätietä, onko kääntyminen kääntymistä?
Idästä tuleva polkupyöräilijä seuraa tätä pääreittiä kuvassa näkyvää tien vasemmalla puolella olevaa kevyen liikenteen väylää (Vanha Turuntie), joka siis kääntyy tässä oikealle (Vanha Tienhaara). Pyöräilijä saa ajaa pääväylän suuntaan suojatietä, koska se on suojatien jatke. Jatketta ei ole merkitty tiemerkinnällä, mutta vastakkaisen suunnan lisäkilvestä 863 voi päätellä että jatke se on.Mutta mistä voi tämän tietää autoilija, joka ajaa pyöräilijän kanssa samansuuntaisesti länteen, ja haluaa tässä ajaa suoraan eli poistua pääreitiltä, pysyen Vanhalla Turuntiellä? Kärkikolmiotakaan ei ole kovin helppo havaita (näetkö sen itse kuvassa?) ja lisäkilpeä ei ole tietenkään mitään mahdollisuutta nähdä. Polkupyöräilijät näyttävät suuntamerkkejä hyvin satunnaisesti, niin satunnaisesti että autoilijat eivät näytä uskovan silmiään kun sellaisen näkevät.
Kun pyöräilijä seuraa päätietä (tosiasiassa kääntyy oikealle) mutta autoilija poistuu siltä (tosiasiassa ajaa suoraan), niin kumpi on väistämisvelvollinen? Koska auto ei käänny ja pyöräilijä kääntyy, TLL 14 § ei oikein ole voimassa. Paitsi jos merkityn etuajo-oikeuden mukaisesti tulkitaan, että pääreitiltä poistuva kääntyy, vaikka ajaakin suoraan, ja pääreittiä ajava ajaa suoraan, vaikka kääntyykin. Entä sitten, kun pääajolinjan merkintä tiehen on lumen peitossa?
En tiedä, kuka on tässä väistämisvelvollinen. Tietääkö joku? Lainsäätäjä? Liikenneministeriö? Liikenneturva? Poliisi? Esko Riihelä? Jurvan ent. kunta?
Lopuksi
Kaikissa ylläolevissa paikoissa on mahdollisuus liikenteen konfliktitilanteeseen. Mutta kuitenkin: jos en laske punaisia päin käveleviä jalankulkijoita, kaikkein tavallisin näkemäni liikennesääntöjen väistämisvelvollisuudesta poikkeaminen on se, että autoilija pysähtyy kohteliaasti antamaan pyöräilijälle tietä, vaikka olisi väistämisvelvollinen. Niin käy minulle lähes joka päivä. Edes tavallisin vaaratilanne, oikealle kääntyvä auto joka ei huomaa risteyksessä pyörätietä suoraan ajavaa pyörää, ei ole läheskään niin tavallinen - siihen joutuu vain ehkä viikoittain. Liikenne siis sujuu kuitenkin varsin mukavasti. Olisi kuitenkin hyvä, että edellämainitut puutteet korjattaisiin lainsäädännössä ja tiemerkinnöissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti